Mediakirjoitus: Kenen pitäisi innostua minusta?

Petteri Kilpisen “salmiakki":

Mediakirjoitus: Kenen pitäisi innostua minusta?

Viisi vuotta sitten odotin kuumeisesti tulevan koirani syntymää ja kerroin kaikille ystävilleni innosta puhkuen saavani kesäkuussa ensimmäisen oman koiran, vehnäterrierin. Rodun valintaan olin käyttänyt aikaa lähes viisi vuotta, siis ikuisuuden, jos vertaa, miten hätiköiden ihmiset usein valitsevat koirarotunsa. Olin vähän ihmeissäni parin ystäväni, vannoutuneita koiraihmisiä kummatkin, kommentista ”Miksi otat vehnäterrierin? Mitä meinaat sen kanssa harrastaa, sehän ei ole hyvä missään?”

Olin tuolloin aika hämmentynyt, pidinhän vehnää tosi monipuolisena harrastuskumppanina, mutta ymmärrän nyt, lähes viiden vehnien kanssa vietetyn vuoden jälkeen, mitä he ajoivat takaa. He olivat koiraharrastuksissaan nähneet vehniä, ja todenneet tämän asian niin agilityssa, mejässä kuin tokossakin. Ehkä he ajattelivat ”entisen kilpaurheilijan” tähtäävän huipulle myös koirien kanssa, ja tiedostivat, minkä työn takana se olisi. 


Niin, nyt sen siis tiedän: vehnäterrieri on hyvä monessa asiassa, mutta ei huippu missään. Silti se on kokonaisuuten aivan täydellinen - minulle. Jotenkin tunnistan itsessäni myös  vehnäterrierin: osaan monenlaisia asioita, olen jopa hyvä joissakin asioissa, mutta huippu en koe olevani missään. Olen kuitenkin monipuolinen, teknisesti aika taitava, muuntautumiskykyinen ja jopa luova. "Taitavissa käsissä" minusta voi saada paljon irti  työntekijänä, sopivassa seurassa ja virikkeellisessä ympäristössä pystyn vaikka innovaatioihin ja suuriin tekoihin. :)


Kenen sitten pitäisi innostua minusta ja osaamisestani? En minä vaan tiedä! Minulla ei ole mitään käsitystä markkinoinnista eikä mitään intoa markkinoida, joten olisi varmaan suotavaa, että osaamisessani olisi jotain niin kiinnostavaa, että markkinat tulisivat luokseni. Mitä se sitten voisi olla? Riittääkö se, että on hyvä vähän kaikessa, mutta ei huippu missään?  Se jää nähtäväksi...

Oppimissopimus

OPPIMISSOPIMUS 
(Ian Cunningham: The wisdom of strategic learning)



1. Missä olen ollut?


Olen ollut 12 vuotta koulussa, suurimman osan ajasta opettajanpöydän väärällä puolella ja viimeiset 3-4 vuotta siitä ihan hukassa...  Olen onnellinen tuosta ajasta, mutta tuntuu hyvältä, että se on nyt takana, ehkä lopullisesti, en tiedä... En tunne kaipausta takaisin - tuntuu hyvältä katsoa oppimista viimeinkin oppijan näkökulmasta.




2. Missä olen nyt?


Olen mielenkiintoisella matkalla, jatkuvassa liikkeessä, innostuneena, avoimin silmin, ehkä vähän hämmentyneenäkin. Minulla on haasteellinen työ ja mahdollisuus oppia joka päivä jotain uutta. Silti tiedän, etten jää tähän - olen välivaiheessa, matkalla johonkin uuteen, jännittävään ja kiehtovaan...


3. Mihin olen menossa?


En tiedä, mihin olen menossa. Oikeastaan en haluakaan tietää. Elämässäni monet asiat ovat vaan tapahtuneet, olen tehnyt aika spontaanejakin ratkaisuja ja huomannut soljuvani paikasta toiseen. Haluaisin rauhassa lipua veneelläni tai kanootillani kohti uusia ulapoita, eteenpäin työntäviä aallokoita, tyyniä suvantoja ja virtaavia vesiä.
(No huh, huh, mitä proosaa... ;)


4. Miten pääsen sinne?


Oikealla asenteella, riittävällä rohkeudella ja teidän avullanne, rakkaat ystävät! :)


5. Mistä tiedän olevani perillä?


Minun on hyvä olla. :) 
Tykkään herätä joka arkiaamu töihin (ainakin pääsääntöisesti), nautin siitä mitä teen, minulla on mahdollisuus oppia joka päivä uutta, saan tehdä töitä mukavien ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin paljon, kun hyvältä tuntuu. Minulla on säännöllinen ja vakaa toimeentulo; rikastumista en tavoittele. Kaikkein tärkeintä on, että minulla on myös riittävästi vapaa-aikaa: aikaa koirille, kodille, rakkaille ihmiselle ja mukaville harrastuksille.