Petteri Kilpisen “salmiakki":
Mediakirjoitus: Kenen pitäisi innostua minusta?
Viisi vuotta sitten odotin kuumeisesti tulevan koirani syntymää ja kerroin kaikille ystävilleni innosta puhkuen saavani kesäkuussa ensimmäisen oman koiran, vehnäterrierin. Rodun valintaan olin käyttänyt aikaa lähes viisi vuotta, siis ikuisuuden, jos vertaa, miten hätiköiden ihmiset usein valitsevat koirarotunsa. Olin vähän ihmeissäni parin ystäväni, vannoutuneita koiraihmisiä kummatkin, kommentista ”Miksi otat vehnäterrierin? Mitä meinaat sen kanssa harrastaa, sehän ei ole hyvä missään?”
Olin tuolloin aika hämmentynyt, pidinhän vehnää tosi monipuolisena harrastuskumppanina, mutta ymmärrän nyt, lähes viiden vehnien kanssa vietetyn vuoden jälkeen, mitä he ajoivat takaa. He olivat koiraharrastuksissaan nähneet vehniä, ja todenneet tämän asian niin agilityssa, mejässä kuin tokossakin. Ehkä he ajattelivat ”entisen kilpaurheilijan” tähtäävän huipulle myös koirien kanssa, ja tiedostivat, minkä työn takana se olisi.
Niin, nyt sen siis tiedän: vehnäterrieri on hyvä monessa asiassa, mutta ei huippu missään. Silti se on kokonaisuuten aivan täydellinen - minulle. Jotenkin tunnistan itsessäni myös vehnäterrierin: osaan monenlaisia asioita, olen jopa hyvä joissakin asioissa, mutta huippu en koe olevani missään. Olen kuitenkin monipuolinen, teknisesti aika taitava, muuntautumiskykyinen ja jopa luova. "Taitavissa käsissä" minusta voi saada paljon irti työntekijänä, sopivassa seurassa ja virikkeellisessä ympäristössä pystyn vaikka innovaatioihin ja suuriin tekoihin. :)
Kenen sitten pitäisi innostua minusta ja osaamisestani? En minä vaan tiedä! Minulla ei ole mitään käsitystä markkinoinnista eikä mitään intoa markkinoida, joten olisi varmaan suotavaa, että osaamisessani olisi jotain niin kiinnostavaa, että markkinat tulisivat luokseni. Mitä se sitten voisi olla? Riittääkö se, että on hyvä vähän kaikessa, mutta ei huippu missään? Se jää nähtäväksi...
Niin, nyt sen siis tiedän: vehnäterrieri on hyvä monessa asiassa, mutta ei huippu missään. Silti se on kokonaisuuten aivan täydellinen - minulle. Jotenkin tunnistan itsessäni myös vehnäterrierin: osaan monenlaisia asioita, olen jopa hyvä joissakin asioissa, mutta huippu en koe olevani missään. Olen kuitenkin monipuolinen, teknisesti aika taitava, muuntautumiskykyinen ja jopa luova. "Taitavissa käsissä" minusta voi saada paljon irti työntekijänä, sopivassa seurassa ja virikkeellisessä ympäristössä pystyn vaikka innovaatioihin ja suuriin tekoihin. :)
Kenen sitten pitäisi innostua minusta ja osaamisestani? En minä vaan tiedä! Minulla ei ole mitään käsitystä markkinoinnista eikä mitään intoa markkinoida, joten olisi varmaan suotavaa, että osaamisessani olisi jotain niin kiinnostavaa, että markkinat tulisivat luokseni. Mitä se sitten voisi olla? Riittääkö se, että on hyvä vähän kaikessa, mutta ei huippu missään? Se jää nähtäväksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti